Välispiikki

Aah, tekemättömyyden synti pureskelee omaa nilkkaa. Auttaiskohan jos bloggais vähän? Tehokkuusoppaiden mukaan jutut jotka täytyy vain tehdä vaikka ne ei huvita, täytyy vain tehdä vaikka ne ei huvita. Siis... täytyis tehdä parikin juttua, yksi akuutimpi toista.

Esmes, sängyn vieressä on pinona kaksi pahvilaatikkoa ja yksi kätevä pyörillä varustettu sängynaluslaatikko, johon olen arvellut paffiloodien sisällön mahtuvan kun ne on käyty pidä/poista-lajitellen läpi. Oon pyyhkinyt pinosta pölyjä jo muutaman kuukauden. Sitä päivää ei vain ikinä tunnu tulevan että kävisin rojut läpi, vaikka aina välillä pengon pahvien uumenista jotain. Piuhoja laitteiden välille, kompassia, kameran muistikorttia, puolijalokiviä.

Toisekseen, homma jota pakoilen nyt, niin erään tenttialueen sähköisessä muodossa olevat materiaalit pitäisi käydä läpi siten, että niistä koostaisi tenttiin mukaan tulostuskokoisen paketin ja pänttäisi samalla. Monta vastustusaihetta! Miksi ei voi käyttää koneella olevaa matskupakettia? Jos on pelko että alkaisimme viesteillä verkossa keskenämme, niin eihän tentin valvojan tarvitse kuin siirtyä luokan taakse tarkkailemaan mitä näytöillä tapahtuu. Ja se todellisempi: oon koko kurssin pärjännyt sähköisen materiaalin kanssa ja arkistoin jutut muutenkin aina tyytyväisenä sähköisessä muodossa, jossa ne ovat kompaktit ja käyttökelpoiset, toisin kuin paperi jolla on tapana vain kertyä pahvilaatikoihin muutossa painamaan. Niin nyt täytyy muutaman tunnin käyttöä varten (t)ulostaa se teksti paperille kyylättäväksi.

Ympyrä sulkeutuu. Puu kaatuu. Paperi tulostuu - mutta ei mene enää pahvilaatikkoon käytön jälkeen vaan suoraan paperinkeruuseen. Oon jotain jo oppinut.

Ja miksi, oi miksi se materiaali on tehty alunperin niin sekavasti ja monissa eri tiedostomuodoissa? Vielä kun aihe on sellainen millä tavoitellaan järjestelmällisyyttä työhön... perin irvokasta. Tässä kiteytyvät tietotekniikan huonoimmat puolet: Voit helposti tuottaa visuaalisesti pompöösiä materiaalia (PowerPoint) ja pakottaa käyttäjät tulostamaan sen.

Nyt ryhdyn, teen, vaikka ei huvita.