3 kk jälkeen

Eräs arvoitus selvisi vastikään kadulla peippaillessani. Oon ihmetellyt miksi aamuyön tunteina lähistöllä tehtävät lumityöt saavat hereille, mutta en ihmettele enää. Keskellä kirkasta päivää näin kun sellainen Wille-taajamatraktori porhalsi mitälie toimittelemassa ja tajusin että siinä on kutakuinkin jäänsärkijän moottori. Kiva että urakointi on myyty tuommoisen omistajalle. Hiljaisempikin teho riittäisi.

Tänään singahdin osin tuosta, osin toisesta syystä jo ennen viittä ylös. Tämä toinen syy on se että on aika saada asiat omaan haltuunsa muutaman päivän epätietoisen haparoinnin jäljiltä. Jotenkin se onnistuu parhaiten silloin kun kukaan muu ei ole vielä hereillä. Paitsi tyyppi joka jyrää lumia tuolla ulkona.

Työkkärissä asiointi oli nimittäin taas yhtä hilpeää kuin yli kymmenen vuotta sitten, jolloin viimeksi olen heidän, hmm, palvelujaan käyttänyt. Tajusin toisia jonottajia katsoessa, että kukaan työmarkkinoilla kuumaa kamaa oleva ei vaihda työpaikkaa kuten itse kuvittelen tässä tekeväni. Että irtisanoutuu, vaihtaa paikkakuntaa, pitää jonkin aikaa omaa lomaa ja aloittaa sitten työnhaun. Tai ainakaan he eivät kuluta työkkärin oven saranoita, luulen ma.

En tiedä mitä toisille ns. työnhakuinfon kuulijoille jäi mieleen mutta itselle piirtyi muistiin lähinnä semmoinen seikka PP-dioista kuin että

3 kk työttömyyden jälkeen työllistyminen on jo huomattavan vaikeaa

Siis häh? Jos tarkoitus oli sanoa että älä jää kotiin passivoitumaan, niin miksi ei sanota niin? Itsellähän tuo maaginen raja on juurikin täynnä - paitsi että en ollu mielestäni tähän asti työttömänä vaan muuten vain vapaa. (Oi sitä aikaa ja tunnetta. Ei tunnu enää kovin hyvältä.)

Toinen seikka mikä ärsytti ja ahdisti ja sai tuntemaan että me ei nyt taideta tavoitella yhteiskunnan varoilla siellä työkkärissä pienen ihmisen elämänlaatua vaan jonkun kasvottoman markkinavoiman parasta, oli varsin voimallisesti mainostettu mahdollisuus lähteä toisiin EU-maihin töitä hakemaan. En mie halua! Mie haluan töitä tästä läheltä että voin suorittaa aloittamani sivutoimiset, tutkintoon johtavat opinnot asiallisesti loppuun! Ja hirveän herkulliselta kuulosti sekin kun virkailija haastattelussa huokaili raskaasti sitä, että mainitut opinnot eivät järjestelmää kiinnosta, jos he sattuvat "osoittamaan" meitsille työpaikan ja sinne onkin tunteroisen työmatka. Mikä kutakuinkin torpedoisi aikatauluni iltaopintojen suhteen. Jos tuohon mennään, olisi ollut parempi jäädä sinne edelliseen työpaikkaan sadan kilsan päähän ja veivata tätä väliä! Se olisi istunut opintoihinikin kuin nyrkki silmään.

Onneksi saatoin jauhaa viisaan ystävän kanssa tätä puhelimessa eilen, niin pääsi jo nauramaankin asioille. Tässä ehkä pahimmillaan kävi nyt vain niin että elelen sitten tosiaan säästöilläni jonkin aikaa, mutta so? Melko kallista, elämä on.

En tiiä olisko työkkäristä löytynyt tahtoa ja kykyä etsiä mulle jalansija johonkin opiskelemani alan työpaikkaan harjoittelun tms. järjestelyn kautta. Ei ilmeisesti. Sen sijaan kovasti vihjattiin että edellisen alani kesätyöpaikat ovat nyt haussa, että eikö kannattais hakeutua niihin. Taidan kysyä vielä koulun urrelta neuvoa tästä tiestä.

Semmoista. Nyt palaan siihen mitä alunperin aioinkin tehdä, kun lopetin talvileponi jokin viikko sitten ja aloin hakea töitä. Hakea töitä, that is.

PS: Pistin tuohon alle klikattavaa koska itsestä ajatus tuntui hauskalta. Että voi täpätä ilman kommentoinnin vaivaa kuittauksen jotta luin & tykkäsin / en tykännyt / tykkään lähinnä klikkaamisesta.