Kiviäkin kiinnostaa

Valitan kehotettuna: Haluaisin tilata Syvän Kurkun RSS-syötteenä, mutta se ei nähdäkseni onnistu. Olen myös miettinyt mikä taho on takana siinä, että uuden kolumnin ilmestymisestä voi sen sijaan tilata tekstarimuikkarin, jossa on juttuun myös linkki. Joku operaattoriko sponssaa? En tietenkään tilaa, koska en halua numeroani julkaisevan puljun listalle.

Nukun ensi yöstä lähtien kivillä. Tarkemmin sanoen Marimekon Pienillä Kivillä, jollaisen setin ostin Cittarin halvennuksesta. Menin muuten totaalisen sekaisin kun kassaneiti sanoi, kuten tapana on, laskun loppusumman, mutta korttia vilautettuani ei sanonutkaan, kuten tapana myös on, alennettua loppusummaa. Allekirjoitin silti kuin autopilotilla ohjautuen vaikka ajattelin samalla että nyt kyllä katson kuitin, sitten tuijotin kuittia ja yritin uskoa näkemäni, mutta niin vain tarvitsi vielä kysyä, että tämänhän piti olla... "Se näkyy siellä lopussa", neiti tokaisi. No niinhän se näkyi. Vasta pois kävellessä kuitenkin uskoin hitaasti näkemäni ja mietin että niin sen tosiaan täytyi mennä: hän ei sanonut monta kymppiä pienempää loppusummaa enää ääneen ja maksutoimintani rutiini meni ihan rikki. Jännä, koska on aina tuntunut tyhmältä se kun kassa sanoo vaikkapa 27,98 ja etukortin viilattuaan 27,45 tms. minimaalisen eron. Mutta tämä odotettu kolmenkympin erotus kalskahti korvaan kun sitä ei kuulunut.

No nyt on pienet kivet pesty käyttökelpoisiksi ja... sekin on oikeastaan oma tarinansa. Ostin mustavalkoisen version ja ohjeen vilkaistuani heitin setin muun lakanapyykin sekaan koneeseen. Ja nyt minulla on pari vienosti harmahtavaa ex-valkoista lakanaa. Tarkemmin katsoen ohjeessa neuvotaankin pesemään samanväristen kanssa, joten jatkossa siis ilmeisesti tummien, ei vaaleiden kanssa. Onnekseni en ota tällaisista tapahtumista isoja kierroksia, vaikka ovat nuo epävalkoiset lakanat vähän höhlän väriset nyt. Tajusin tästä jotenkin olettaneeni että Marimekko pitäisi värinsä. En oleta enää. Kuviona tuo on sentään yllättävän hauska, näen siinä nyt nimittäin ensisijaisesti salmiakkikarkkeja valkoisella pohjalla. Siitä ei kärsisi oikein sanoa mitään, että pakkaustekstin mukaan kuvioiden muoto "lienee peräisin" taiteilijan tontilta raivatuista "rosoreunaisista" kivistä. Siinähän on siis hivenen kulmikkaita palloja, copy pastettuna vieri vieressä. Kuin pullonpohjia, kaalinpäitä tai salmiakkeja, tai mitä tahansa pyöreää. Mutta että kiviä? No ok, whatever.

Oli viikolla pieni tietokonemurhe jonka ratkaisin asentamalla koko roskan uusiksi.(Nyt asiaa tutkittuani olisin saattanut selvitä repair-asennuksella. Äh.) Oma vaivansa palautella kaikkia kivoja kilkkeitä joita on kerännyt koneeseensa. Ehkä olisi aika opetella käyttämään ThinkPadin rescue & recovery toimintoja.

Mutta sainpa aiheen vinkata teillekin stressilelusta jonka hain just uudestaan koneelleni, The Stress Game. Suosikkini ovat vasara sekä kuvassa käytössä oleva... konetuliase? Mikä tuo muuten on - tai no välikö hällä, on vaan hirmu virkistävää hakata näyttö särölle tai tulittaa se reikäjuustoksi kun mikään ei suju ja jatkaa sitten hommia, elpyneenä :)