enkä Pihlajamäen juoksuhaudoissa.
Vaikkakin ilkeän sotkettuja paikkoja olivat, niin jollain lailla myös kuitenkin aika hienoja.
Eilen pistin puoli ysiltä illalla valot, telkkarin ja läppärin pois, avasin siiderin ja jäin istumaan pöydälle, jättiläismäisestä ikkunastani ulos tuijottaen. Oli vähän kuin mökillä, istua hiljaisuudessa ja katella maisemaa. Huomasin että mulla on nykyään melkein aina viimeiseen asti ennen nukkumaanmenoa jotain sähkökojetta pöhisemässä. Nyt kun korvien väli oli ainoa virike, tuli ajateltua kaikenlaista mitä ei ollut ajatellut pitkään aikaan.
Sitten muihin asioihin. Päivän riemastuttavin oivallus: laskeskelin että oon todennäköisesti kärsinyt yli puolet niistä rättisulkeisista mitä elämääni naisen biologian ansiosta kuuluu. Oh joy! Ja vaikka viimeisten vuosien menkat tulevat olemaan varmaan yhtä sekavia tapahtumia kuin ensimmäistenkin vuosien olivat, niin vanhempana suhtautuu kai sellaisiin hasardeihin iisimmin. Kuukautiset on kyllä aivan saatanallinen ja maailman epätasa-arvoisin ilmiö. Ei voi kuin ihmetellä miten voi olla olemassa jotain tällaista. Vihaan jokaista mainosta missä tyrkytetään rättejä ja tuppoja joilla menkoista tulee muka jotenkin helpot, hauskat ja mukavat. Ei tule. Ei kerta kaikkiaan vaan tule. Ja joo, on kuukuppi ja se sopii joihinkin tilanteisiin mutta ei toimi mulla ainoana ratkaisuna. Niin että totisesti hihhei, loppusuora on alkanut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.